Vuonna 2020 kaikki, mikä pystyi muuttamaan verkkoon ja etätoiminnoiksi, muutti verkkoon ja etätoiminnoiksi. Niin tekivät myös palaverit ja workshopit.
Ennen tuskailtiin sen kanssa, miten yhden ihmisen saa etänä mukaan palaveriin (ja kotona etäpäivää tekevä jännitti, muistetaanko hänet tällä kertaa ottaa mukaan linjoille). Viime vuosi taas on opeteltu, miten kaikki linjojen yli käyty keskustelu, suunniteltu ja ideointi toimii. Vaikka monet käytännöt etätyöpajailussa ovat osoittautuneet positiivisiksi jutuiksi, on osaa lähityöpajojen puuhista tässä vaiheessa koronaetäilyä jo ikävä.
Nämä asiat voivat huoletta painua unholaan
Neukkarishow: ”Mikä neukkari olikaan varattuna, onko siellä vielä joku muu palaveri, onko ovi lukossa? Onko siellä sellaiset työvälineet, että saadaan etäilijät mukaan ja jaettavat esitykset kaikkien näkyville? Onko kaikille tuolit? Ai sulle osui nyt tuo nariseva tuoli, voitko istua sitten mahdollisimman hiljaa paikallasi?”
On tosin pakko myöntää, että hyvin samanlaisen härdellin saa aikaan myös etävälineillä, kun ihmiset esimerkiksi etsivät tietään oikeaan break out -roomiin. Teamsissa lusikkaansa kahvikupin reunaan kilkuttavan työkaverin mikrofonin voi onneksi kuitenkin vaimentaa väkivallattomin keinoin.
Post it -sirkus: ”Mitä väriä piti käyttää? Taisin käyttää väärää väriä, haittaako se? Onko tämä lappu keltainen vai vihreä? Kellä ne laput nyt on, tästä pinkasta loppui kaikki? Kynästä loppui muste, saako tästä selvää? Juhani MITÄ tässä oikein lukee?!”
Laput putoilevat seiniltä tai jäävät lopulta ikuisiksi ajoiksi joko neuvotteluhuoneen seinään tai järjestäjän työpöydän nurkalle. Aijai, kun neukkariin onkin tulossa seuraavaksi ulkopuolinen vieras eikä lappujen sisältö nyt ihan kaikille kuuluisi. Mistä aasinsiltana…
Lippulappusten manuaalinen dokumentointi: Kaikki, mitä kirjoitettiin paperille, piti vielä siirtää sähköiseen muotoon talteen. Työaikaa kuluu yhtä paljon kuin alkuperäiseen työpajaan. Kun joskus palataan lähiarkeen ja lähityöpajoihin, en luovu suoraan yhdessä sähköiseen versioon tehdyistä kirjauksista.
Joka paikkaan jonottaminen: Kahviautomaatille, vessaan, lounaalle, milloin minnekin. Kirjoittaja voi tosin nostaa käden pystyyn ja myöntää, että ei ikävöi jonottamista missään tilanteissa.
Näitä asioita lähityöstä kaipaan
Nopeita huikkauksia ja siirtymiä. ”Hei, ehditkö tulla tähän meidän kanssa minuutiksi?” Kun ihmisten käymät keskustelut pystyi sekä näkemään että kuulemaan, tiesi täsmälleen, voiko juuri nyt hypätä mukaan ja kuka olisi vedettävissä hetkeksi toisaalle. Sujuvuus oli aivan eri luokkaa kuin eri etävälineiden välillä hyppääminen ja Teamsin osallistujapalluroiden kuumeinen tuijottaminen.
Ihmisten käsialoja. Sitä, että yksittäisestä lapusta voi päätellä, kuka se on kirjoittanut ja seurata, mitä muuta sama tyyppi on kirjoittanut. Ja sitä, että tiesi täsmälleen, keltä voi pyytää tarkennusta lapun tekstiin. Sähköisten workshoppailujen aikakaudella ei auta kuin huudella ruudulle ja toivoa, että lapun kirjoittaja ilmoittautuu. Yleensä ei ilmoittaudu.
Reaktioita. Sitä, että puhuja voi muiden ilmeistä ymmärtää, oliko juttu jo selvä, vai pitäisikö tämä aiheen parissa kuitenkin viettää vielä muutama minuutti. Etäyhteyksissä on pakko luottaa siihen, että hiljaisuus on myöntymisen merkki. Hiljaiset ja hitaammin reagoivat kollegat jäävät helposti taustalle eivätkä koskaan saa sopivaa suunvuoroa huomauttaa, että jokin asia jäi oudoksi tai ei nyt vielä oltu yhtä mieltä.
Kahvitaukoja. Vaikka niillä pitikin jonottaa kahviautomaatille, pystyi siinä jonossa kääntämään hetkeksi ajatukset ja puheet ihan mihin tahansa muuhun. Ehkä vain muutamaksi minuutiksi, mutta aivot ehtivät siinäkin saada lyhyen hengähdystauon. Bonuksena – yleensä kahvi oli jonkun muun keittämää ja parhaissa tapauksissa joku oli innostunut tilaamaan tarjoilujakin.
Ihmisiä. Tarvitseeko sanoa enempää?
Ellin kirjoitus jatkaa postaussarjaa, jossa kerromme yrityskulttuuristamme ja matkastamme itseohjautuvana organisaationa. Voit tilata blogipostauksemme sähköpostiisi ja pysyt näin ajan tasalla matkamme kulusta.
Jos haluat lukea muita yrityskulttuuripostauksiamme, suuntaa tänne.
