Kuten monet muut työporukat, mekin järjestämme säännöllisen epäsäännöllisesti tyky- ja tyhy-päiviä. Henkilökuntamme kokoontui tänään Sweatband Trainingin johdolla tykyilemään.
Laskeskelin nopeasti, että kahdentoista vuoden kokopäivätyöurani aikana olen osallistunut noin 25 virkistyspäivään. Niistä puhtaasti liikunnallisia on ollut ehkä puolet. Mitä on jäänyt käteen? Yli kymmenen vuoden takaisesta golfiin tutustumisesta ainakin varmistui, ettei siitä tullut minulle lajia. Keilaamassa on käyty varmaan viisi kertaa, kerran työkaverilta murtui sormi. Ei tullut harrastajakeilaajaa. Kiipeilystäkään en innostunut, mutta työkaveri taisi aloittaa boulderingin.
Tänään aloitimme asialinjalla – kuuntelemalla luentoa ravitsemuksesta ja liikunnasta. Sweatband Trainingin Tuukka Linjala viittasi ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin esitykseen, jossa on havainnollistettu tasaisen ateriarytmin vaikutusta painoon ja kasvisten määrän lisäämisen vaikutuksia terveyteen. Kohtuus kaikessa oli monelta kannalta pääviesti Tuukan luennossa.
Luennon jälkeen siirryimme energiatestiin, jossa jokainen sai haastaa itsensä lihaskunnossa, liikkuvuudessa ja tasapainossa. Mikä hienointa, saimme vertailudataa joulukuussa mitattuihin lukuihin!
Loppuaamupäiväksi porukka jakautui ryhmiin. Osa harjoitteli salilla kiertotreenissä ja osa joogasi. Lajikokeiluissa pointti ei olekaan, että vaihtoehtoja pitäisi olla niin monta kuin treenajia. Kokeilemalla saattaa syntyä uusia ideoita. Joku löytää kadonneen liikuntamotivaation, ehkä samanhenkiset työkaverit löytävät jumppaseuraa toisistaan. Tai niin kuin minulle kävi joulukuussa – löysin pilatestunnilla lihaksia, joita en tiennyt olevan olemassakaan!
Kun tyky-tapahtumia järjestetään säännöllisesti, motivoi työporukka toisiaan. Onko rauta noussut? Kävitkö viikonloppuna golfaamassa? Mennäänkö ensi viikolla heittämään kiekkoja pusikoihin?
Pitkäjänteisyys on avainsana työkyvyn seurannassa ja kehittämisessä. Työkyvyn aleneminen ei tapahdu hetkessä, ja siksi sitä on vaikea huomata. Vastaavasti pysyviä parannuksia työkykyyn ei saada aikaan vippaskonsteilla ja virkistyspäivillä.
Työhyvinvointiin satsaaminen kannattaa! Se on jo kauan sitten todettu ja tutkittu fakta. Suomalainen työterveysjärjestelmä on yksi työhyvinvoinnin kulmakivistä, ja se on maailmanlaajuisessa vertailussa täysin ainutlaatuinen.
Työnantajalla on jo lainkin asettama vastuu huolehtia työterveyden seuraamisesta ja poikkeamiin puuttumisesta. Varhaisen puuttumisen sijaan nykyään puhutaankin välittämisestä. Kyse on tässäkin pitkälti luottamuksesta – luottamuksellisessa työsuhteessa vaikeatkin asiat voidaan käsitellä ja työkyvyn kohentamisesta hyötyvät molemmat osapuolet. Helsingin Kaupungin työterveysjohtaja Tiina Pohjonen kirjoitti taannoin osuvasti että ”Työkyky säilyy ja kehittyy ainoastaan työssä”. Ydinkysymys on yhteistyö työnantajan, työntekijän ja työterveyden välillä.
Haluaisin ajatella että vastuu ei liiku vain työntekijä – työantaja akselilla. Onhan meillä jokaisella vastuu itsestämme ja omasta hyvinvoinnistamme. Kypsä ihminen tuntee omien voimavarojensa rajat ja seuraa omaa vointiaan. Lisäksi voimme olla kiinnostuneita työtovereidemme jaksamisesta. Se ei loppupeleissä paljon vaadi. Kysy vointia ja kuuntele oikeasti vastaus tarkalla korvalla.
Kuten tapanani on, heitän ilmoille muutamia kysymyksiä. Lähdetkö sinä tykypäivään mukaan ja miksi? Onko tavoitteenasi oikeasti parempi olo ja työkyky? Investoitko aikasi lisäksi täyden huomiosi asialle? Milloin viimeksi pysähdyit miettimään, minkälainen työkykysi tänään oli? Voisiko se olla parempi?
