Saarinen opettaa meitä olemaan hyväntahtoisia ja luottamaan toisiimme. Yrityksen voima piilee ihmisten muodostamassa organisaatiossa. Ilman sitä voisimme kaikki toimia yksin. Ihminen on siitä jännä olento, ettei se pärjää omillaan kovinkaan kauaa. Ilman yhteyttä toisiin ihmisiin meille tulee melko nopeasti huono olo.
Työyhteisössä tarvitsemme toinen toisiamme. Jos maltamme pysähtyä ja olla aidosti läsnä kollegoille, saamme enemmän irti yhteistyöstä. Meissä on jokaisessa enemmän hyvää kuin päällepäin näkyy. Kyllä, myös siinä hankalassa kollegassa, joka vei viimeiset kahvit keittimestä nenän edestä. Aivan, myös pomossa, joka taas vaatii uutta raporttia viittä vaille neljä perjantai-iltapäivänä.
Saarisen elämankatsomus on humanistinen, erittäin perhekeskeinen ja positiivista ajattelua korostava. Hienovaraisella karismallaan leoparditakkinen mies piti meitä otteessaan kaksi päivää. Ei takin kuosi varmaan kaikkia miellytä, mutta se tuskin haittaa mestaria. Hän käsittelee maailmaa omista lähtökohdistaan käsin – kantavina voimina parisuhde, lapset ja usko ihmisiin ja ihmisyyteen.
Kesällä on aikaa ja tilaa ajatella. Istuudu laiturinnokkaan, puistonpenkille tai ahon laitaan ja anna ajatusten virrata. Anna lomalle mahdollisuus synnyttää jotain aivan uuttaa tai vahvistaa vanhaa. Ajattelusta ei koskaan voi olla täysin lomalla. Me ihmisolennot vain olemme siitäkin hassuja, että ajatukset pyörivät, rullaavat ja jauhavat mielessämme. Mutta E. Saarisen sanoin: parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää. Anna ajatuksille mahdollisuus.
