Palasin noin yhdeksän kuukauden vanhempainvapaalta jo toistamiseen töihin joitakin viikkoja sitten. Töihin paluu oli helppoa ja tunne oli kuin kotiin olisi tullut, vaikka tällä kertaa töihin palatessani tehtävänkuvani muuttui aika radikaalisti. Reilun viikon kokemuksella uudet tehtävät Tilaajavastuun projektien hallinnassa tuntuvat kuitenkin sopivan pirtaani aika kivasti. Projektien parissa työskennellessä saan olla monessa mukana ja työskennellä entistä lähempänä teknistä kehitystä.
Vanhempainvapaa on osa elämää
Varsinkin äitiysvapaalta palaamiseen liitetään usein samat kliseet. Palaaminen ei ole helppoa. Olet kuin vanha työntekijä, mutta silti uusi. Kotona pyörii sama härdelli, mutta siihen pitäisi lisätä täyspäiväinen työnteko. Olokaan ei aina ole ihan täyspäinen huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Osittain tämä kaikki on tietenkin tottakin.
Mielestäni ajatusta työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisesta ei pitäisi ollakaan. Kaikki on elämää, jota elämme. Päivä kerrallaan, kuten kollegani sen niin osuvasti taas kerran tänä aamuna ilmaisi. Olemme kaikki töissä erilaisissa elämäntilanteissa, eikä pienten lasten vanhempi ole sen kummallisempi.
Meillä on Suomessa ihana tilanne, yli 9 kuukauden äitiys- ja vanhempainvapaat sekä isyysvapaa siihen päälle. Harras toiveeni ja unelmani on, että jonakin päivänä myös isiltä kysytään: milloin ajattelit jäädä vapaalle ja koska palaat? Että jonain päivänä isien kirjoittamat blogikirjoitukset vanhempainvapaista olisivat ihan tavallisia tarinoita, eivät ainoastaan harvinaisia sankarilegendoja.
Kaikki on kuin ennen – vai onko?
En ole koskaan ajatellut töitäni tittelin tai työsoppariin kirjatun tehtävänkuvauksen kautta. Minulle työt ovat innostavia projekteja firman ja siellä työskentelevien ihmisten yhteiseksi hyväksi. Olen saanut syntymälahjana innostuksen kaikkeen uuteen, ja ajan myötä sekä joskus kivuliaidenkin kantapääkokemusten kautta olen oppinut myös ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät janoa muutosta ihan yhtä paljon.
Vaikka palaaminen Tilaajavastuun kaltaiseen porukkaan on helppoa ja mutkatonta, olen viikon aikana onnistunut jo mokailemaan sen seitsemän kertaa. Mielipiteeni palaverissa perustui vanhentuneeseen tietoon projektista. Uuden työtekijän innokkuudella lähdin toteuttamaan juttua, joka ei todellakaan kuulunut tontilleni. Kysyin samasta termistä kolmannen kerran, kun aivokapasiteettini uuden oppimisen oli iltapäivän päätteeksi täyttynyt äärimmilleen.
Mokailua vanhempainvapaan jälkeen ei kuitenkaan kannata pelätä. Neuvoni muille pidemmiltä vapailta palaajille on sama kuin elämänohjeeni yleensä – tee se mikä eniten pelottaa ja pelkosi kuolee.
Haluatko tutustua muiden tilaajavastuulaisten uratarinoihin? Kaikki uratarinamme löydät täältä.
Uratarina-blogisarjassamme kerrotaan työntekijöidemme erilaisista poluista Tilaajavastuulla. Jos haluat tutustua tilaajavastuulaisiin paremmin, voit tilata blogipostauksemme sähköpostiisi.
