Organisaatiokulttuurin systemaattista kehittämistä perustellaan usein sitaatilla, jonka väitetään olevan Peter Druckerin suusta peräisin: ”yrityskulttuuri syö strategian aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi”. Jos kulttuuri napsii strategioita aamupalaksi, säännöt ja toimintaohjeet ovat sille vain suupaloja. Kulttuurin cocktailkutsuilla henkilöstöohjeet ovat canapéita.
Onnistuessaan kulttuurimuutoksessa on valtava voima. Oikein kulturifioitu ohje on tukipilari, jonka päällä meidän on hyvä seistä ja jonka päälle on yhdessä turvallista rakentaa. Näillä pilareilla paalutamme savisen maan, joka alati muuttuva toimintaympäristömme on.
Tilaajavastuulla yritämme tehdä tätä muutostyötä yhdessä, pieniä palasia lisäillen, maistellen. Kannustamme toisiamme kokeilemaan, yritämme oppia virheistämme.
Itse olen saanut oppia kantapään kautta, että uusi käytäntö tarvitsee paljon työtä taakseen, jotta siitä tulisi osa kulttuuria. Toisaalta väkisin jalkauttaminen on lähes mahdotonta. On yleisesti hyväksytty tosiasia, että kulttuurin muuttaminen ja muokkaaminen on vaikeaa. Mikä neuvoksi?
Ensimmäinen havaintoni on: kommunikoi. Juttele ihmisten kanssa. Jaa tietoa. Ja ole avoin – brutaalin avoin.
Ensimmäistäkin tärkeämpi on toinen – kuuntele. Älä vaan kuule vaan kuuntele aidosti. Odota, että toinen puhuu loppuun ja ole hiljaa vielä senkin jälkeen. Kuule, mitä toinen sanoo ja mitä hän ei sano.
Kunnioita työkaveria. Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta jokainen on oman työnsä paras asiantuntija.
Ehkä kulttuurin muuttaminen on mahdotonta. Itsensä muuttaminen ei.
Tarvitaan aimo annos sisäistä johtajuutta, luottamusta ja itsetuntemusta, lisätään hieman rohkeutta ja sekoitetaan. Annetaan muhia pitkään työkavereiden tuen ja välittämisen lämmössä. Bon appétit!
Lauran kirjoitus jatkaa postaussarjaa, jossa kerromme yrityskulttuuristamme ja polustamme kohti itseohjautuvaa organisaatiota. Voit tilata blogipostauksemme sähköpostiisi ja pysyt näin ajan tasalla matkamme kulusta.
Tutustu myös Lassen kirjoitukseen luottamuksesta, Jaron kirjoitukseen erilaisuudesta, Ellin kirjoitukseen kiittämisestä, Lauran kirjoitukseen Great Place to Work -sertifioinnista, Saaran kirjoitukseen työkavereiden avun merkityksestä ja Marjan kirjoitukseen siitä, miten esimiehen rooli muuttuu itseohjautuvassa organisaatiossa.
